torstai 30. tammikuuta 2020

Tankokengissä oli taikaa

On ollut hyvin terapeuttista kirjoittaa blogia. Olemme jakaneet tarinamme tietoisen avoimesti, mutta toivomme samalla, että se pystyisi toimimaan vertaistukena seuraaville kampuralasten vanhemmille. Ette ole yksin.

Olemme nyt eläneet vuoden ilman tankokenkiä ja lienee aika pysähtyä kertomaan lopuksi siitä, millaista arkemme on nyt ollut.

Motoriikka. Sana, joka on painottunut paljon viimeisen vuoden aikana. Helmin tasapaino ja jalkojen voimat ovat lisineet hurjaa vauhtia. Jälkikäteen olemme pystyneetkin toteamaan, että "se johtuikin vain kampuroista". Helmi on ollut ikäisiään kömpelömpi. Hän on kompuroinut ja kaatuillut tasaisellakin. Nyt tämä on kuitenkin poistunut. Myös vauhti on lisinyt ja erinäiset taidot ovat ottaneet harppauksia eteenpäin. Helmi hyppii, tanssii, loikkii, juoksee, kiipeää, jumppaa, humppaa ja pumppaa.

Olemme myös jutelleet jaloista ja kengistä paljon. Helmi on nyt sen ikäinen, että häntä kiinnostavat asiat ja hän osaa niitä myös käsitellä ja yhdistellä. Jalkojen suhteen me olemme kertoneet hänelle kaiken ja ehkäpä liikaakin. Hän tietää itse, miksi jalkoja on hoidettu ja miten niitä on hoidettu.

Tankokengistä olemme aina luoneet Helmille "taianomaisen" ajatelman - taikakengiksihän niitä alkujaan kutsuttiinkin. Tankokengissä oli taikaa. Unen aikana hyvää taikaa siirtyi tankokengistä Helmin jalkoihin pitäen jalat terveinä. Ja vaikka lähes nelivuotiselle kenkäilyajallemme sattui myös huonoja hetkiä, sinnikkyydellä ja kertomalla kenkien tärkeydestä perustellen kengät saatiin pysymään jalassa. Huonojen hetkien lisäksi eteemme osui myös niitä päiviä, jolloin Helmi oli erityisen ylpeä kengistään ja saamastaan huomiosta. Hänhän oli esimerkiksi päiväkodissa ainoa "iso", jonka tädit kantoivat sänkyyn. Pienet asiat voivat tehdä elämästä ihmeellistä.

Jos minun pitäisi antaa yksi ohje kampuralapsen vanhemmille, se olisi tämä:

Ole itse positiivinen esimerkki lapsellesi. Tee tankokenkäilyajasta lapsellesi taianomainen, mutta ole rehellinen. Älä lannistu. Sinnikkyytesi kantaa hedelmää, josta lapsesi ja hänen jalkansa vielä sinua kiittävät. 

 Helmin tarina jatkuu, vaikka blogi hiljeneekin vähitellen. Kiitos kaikille lukijoille ja perheemme tukijoille yhteisestä matkastamme.



perjantai 26. lokakuuta 2018

Uusi ja ihmeellinen arki

Tänään Helmi otti yhden tähänastisen elämänsä suurimmista "askeleista". Tätä askelta olemme odottaneet ja sitä myös tänään juhlimme. Kävimme lääkärissä ja meille luvattiin, että tankokengät saa jättää pois uniaikaisesta käytöstä.


Mutta palataanpa siihen kohta. Ensin lienee syytä kertoa, mitä muuta lähes vuoden aikana on tapahtunut.


Helmi on kasvanut ja kehittynyt. Kuvioon on tullut muun muassa polkupyöräily, joka ei kuitenkaan tuntunut luonnistuvat niin kuin tyttö itse oli haaveillut. Helmin ajatuksissa oli "cruisailla" uudella polkupyörällä sinne sun tänne, mutta ensimmäinen istuminen satulaan todisti tilanteen haastavammaksi. Jaloissa kun ei tuntunut kaikesta liikkumisesta huolimatta olevan voimaa. Iski turhautuminen ja kiukku.


Temperamenttinen tyttö, uhmaikä, kampurat ja polkupyöräily ei oikein osuneet  sopivaksi yhtälöksi. Jalkojen kordinaatio (polkupyöräillesäkin jalkojen asento oli lievässä aukikierrossa, kuten tankokengissä) ja lievä voimattomuus haastavat. Mutta ne ovat vain haasteita. Ne on tehty voitettaviksi. Eikä tämä ole ainoa esimerkki. Ette ehkä halua kuulla, kuinka luistelun kanssa kävi.

Perheemme koki toisen suuren tapahtuman. Helmille syntyi pikkusisko, jonka odotusaikaa "varjosti" tieto Helmin kampuroista. Olenkin aikaisemmin avannut tunteitamme siitä, millaista oli saada kuulla ultraäänitutkimuksessa lapsella olevan jotain "epänormaalia". Pääsimme rakenneultraan suoraan lääkärille, koska edellisessä raskaudessa sikiöstä löytyi poikkeavuus - pikemminkin ominaisuus. Ja tällä kertaa lääkäri aloitti ultraamisen niillä sanoilla, joita emme olisi ensimmäisenä toivoneet kuulevamme: "Kyllä tässä nyt jokin anatominen poikkeavuus on". Onneksi kyse olikin vain äidistä ja äidin verisuonituksista. Mutta se herätti. Pikkusisko syntyi terveenä ja aivan yhtä täydellisenä kuin Helmikin aikoinaan.


Tankokengät olivat olleet meillä rutiinia jo kauan. Helmin neljännen syntymäpäivän lähestyessä saimme kutsun lääkäriin. Kontrollissa jalkoja tutkiskeltiin joka suunnalta ja lopulta kauan odottamamme, keskusteluissa useasti toistunut ja ehkäpä hieman utopistiseltakin tuntunut lause kuului lääkärin huoneessa: Saamme jättää kengät pois käytöstä!

Viimeinen ilta tankokenkien kanssa ikuistettuna muistoihimme.
Olimme lupailleet Helmille juhlia, kun SE päivä koittaisi. Ja tänään SE koitti. Koska syksy oli ollut hektinen ja hektisemmäksi se vain tuntui muuttuvan (siskon syntymää, tulevat ristiäiset, tulevat synttärit, tuleva joulu...), päätimme juhlia asiaa perhepiirissä. Helmi sai valita ravintolan (Burger King, nugetit ja ranskalaiset maidon ja juustotikkujen kanssa) ja lahjan. Lahjaksi valikoitui kauan haaveiltu Pipsa Possun jäätelökioski. Ukki pääsi kanssamme juhlimaan ja niin sitä juhlittiin.

Ensimmäisen kerran unille ilman tankokenkiä.
Illalla "juhlat" jatkuivat kotona. Koska tilannehan oli kaikin puolin uusi - Helmi pääsi itse sänkyyn ja sieltä pois - täytyi sitä myös testata toistuvasti. Ensimmäisen puolen tunnin aikana ennätimme ainakin miljoona kertaa juomaan ja vessaan, iltasatukirjaa piti vaihtaa, unilelua etsiä ja vaihtaa, käydä antamassa ensin siskolle, sitten äidille ja lopuksi vielä isällekin hyvänyön pusut. Taidettiinpa nousta pari kertaa ihan vain nousemisen ilosta. Riemua jatkui niin kauan, että vanhempien usko Helmin pysymiseen sängyssä alkoi loppua.

Ja aamulla, melkeinpä ennen kukonlaulua, makuuhuoneemme ovelta kuului: "Joko on aamu? Minä jo nousin itse ylös."


sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Pikku-Helmin pipijalat

Olenkin monesti sanonut, ettei meillä ole ollut minkäänlaisia ongelmia tankokenkäilyn kanssa. Helmi pukee kengät (enemmän tai vähemmän) sovinnollisesti jalkaansa käydessään nukkumaan. Jossain välissä, meillä oli kausi, jolloin Helmi "vapautti varpaansa" omatoimisesti kymmeniä kertoja nukkumaan mennessään. Tämä ei kuitenkaan johtunut siitä, etteikö hän antaisi kenkien olla jalassa, vaan siitä, että näin hän sai vanhempien huomiota vielä nukahtamishetkelläkin. Välillä Helmillä on ollut kriittistä kyselyä siitä, miksi kengät "taas kerran" laitetaan jalkaan. Kyselyt ovat loppuneet lyhyeen, kun isi tai äiti on kertonut tarinan pikku-Helmin pipijaloista, joita lääkärit ovat kovasti joutuneet hoitamaan ja nykyään Helmi pystyy tanssimaan ja juoksemaan haluamallaan tavalla, kunhan vain muistaa laittaa illalla kengät jalkaan, etteivät jalat tule uudeestaan pipiksi.


No entäpä sitten, kun jalat oikeasti tulevat pipiksi?

Vuodenvaihteemme ei mennyt aivan odotetulla tavalla. Tapaninpäivän aamuna heräsimme kumean haukahtelevaan yskään ja tulikuuman tytön nosto sängystä syliin varmisti diagnoosin - laryngiitti. Kuumeilua kesti useamman päivän, onneksi yskä helpotti eikä hengitysvaikeuksia tullut. Uuden vuoden aattona kävimme pikaostoksilla läheisessä ostoskeskuksessa, jonka leikkipaikalle Helmi pääsi hetkeksi. Äkillinen kova itku kertoi isille, että jokin sattui nyt oikeasti Helmiin. Helmi oli onnistunut leikkiessään muljauttamaan oikeaa jalkaansa ja piteli sitä nyt kaksin käsin.


Säännöllisestä kipulääkityksestä huolimatta, Helmi linkkasi jalkaansa ja valitti sitä pipiksi. Iltaisin tankokenkien pukeminen oli yhtä tappelua ja jouduimmekin valvomaan parina yönä pitkiä hetkiä, jotta Helmi asettui uudestaan nukkumaan. Välistä jouduimme jättämään kengät kokonaan laittamatta. Kului päivä ja toinenkin, mutta Helmi vain varoi jalkaansa. Onneksi meillä on tapaturmavakuutus ja varasimme ajan lääkärille.


Tässä vaiheessa pitänee kertoa, että kävimme Helmin pitkittyneen flunssataudin vuoksi lääkärissä heti uuden vuoden jälkeen. Syyksi taudin parantumattomuudelle paljastui korvatulehdus (Helmille elämänsä ensimmäinen). Samalla näytimme lääkärille Helmin jalkaa. Lääkäri totesi Helmin kuitenkin varaavan sille ja kävelevän, vaikkakin astuu ulkosyrjällä ja linkkaa. Saimme kehotuksen seurata tilannetta.

"Lukukoira" Sisu kuunteli, kun Helmi luki
Mikäli kyseessä olisikin terve jalka, en ehkä olisi ollut näin huolissani. Ymmärrän toki, että kunnollinen muljautus sattuu useamman päivän ja vie aikansa parantuakseen. Nyt kuitenkin huoli valtasi mielen. Kävellessään Helmi väänsi jalkaa selkeään virheasentoon, juuri sellaiseen, josta olemme 3 vuotta sitten jalkoja pois taivutelleet. Kun siihen yhdistää haluttomuuden käyttää kenkiä, suurempi huoli valtasi mielen.

Uusi vuosi ja turvavarusteet

Menimme siis näytille ortopedille. Hän tutki ja tuumaili. Jalasta löytyi aristava kohta jalkaterän pikkuluista. Kohta on sama, jonka yli tankokengät remmi kulkee. Syy siis löytyi myös sille, miksi Helmi ei ole halunnut pitää kenkiä jalassaan. Saimme ohjeeksi edelleen seurata, sillä Helmi oli kuitenkin jo alkanut paremmin varaamaan jalallaan. Käänsimme kipeän jalan kenkää 70 asteen sijasta 45 asteen ulkokiertoon ja toivoimme parasta.


Aamulla herätessään Helmi tuumasi onnellisena "äidin korjanneen Helmin unikengät". Kenkä ei ollut enää painanut ja lapsi nukkui pitkästä aikaa yönsä hyvin. Asiaa edesauttivat korvatulehdukseen saadun antibiootin helpottava vaikutus, kipulääkkeet ja tankokengän asento.

Edellisestä lastenkirurgin kontrollikäynnistämme on kulunut puolisen vuotta. Tuolloin emme saaneet maksusitoumusta uusiin kenkiin, vaan sovimme, että yritämme pärjätä puoli vuotta vanhoilla. Seuraavalla käynnillä arvioisimme, jatkammeko tankokenkähoitoa enää. Helmin jalka on kasvanut reilusti pituutta, mikä tarkoittaa, että tankokengät ovat jääneet jo lähes pieniksi. Soittelin lastenkirurgian poliklinikalle ja kyselin, mitä teemme asian suhteen? Helmi tarvitsee pian uudet kengät tai lääkäriajan.


Saimme lääkäriajan. Näin ollen kävimme Helmin kanssa kolmannen kerran lääkärissä kuukauden sisällä. Jalat ovat kasvaneet hienosti ja asento on pitänyt. Huomauttamista jaloista ei juurikaan tullut. Kävimme pitkän keskustelun lääkärin kanssa tankokenkähoidon jatkoista. Kuten sanottu, se on ollut melko ongelmatonta. Toivoimmekin tästä syystä, että saisimme vielä yhdet uudet kengät ja jatkaisimme hoitoa niin kauan, kuin kengät Helmille mahtuvat. Seuraava kontrollikäynti sovittiin loppuvuoteen, jolloin sitten arvioimme asiaa uudestaan ja mitä suurimmalla todennäköisyydellä lopettelemme hoidot.

Miksi sitten toivoimme, että tyttäremme joutuisi nukkumaan vielä vuoden eteenpäin kengät jalassa? Olemme kulkeneet melkoisen pitkän matkan jalkojen hoidon suhteen. Pieniä ongelmia on ollut, mutta ne on kyetty ratkaisemaan ja hoito ei juurikaan Helmiä häiritse. Kampurajalkojen huono puoli on se, että joskus ne voivat lähteä palautumaan. Palautumisen riski pienenee joka päivä lapsen kasvaessa vanhemmaksi. Mietimme, mitä sitten tapahtuisi, jos jalat lähtisivätkin jostain syystä muuttamaan asentoaan huonommaksi. Emme tietekään hirveästi asialle muuta voisi, kuin hoitaa niitä uudestaan. Uskoimme kuitenkin, että tulisimme pohtimaan, olisiko jotain voitu tehdä enemmän jo ennalta asian ehkäisemiseksi. Olisi, tankokenkähoitoa olisi voinut jatkaa pidempään. Näin ollen, Helmi käyttää kenkiään vielä vuoden, jonka jälkeen järjestämme isot juhlat kenkähoidon lopetuksen kunniaksi.

Helmi pitää koulua

maanantai 4. joulukuuta 2017

Helmi on 3-vuotias!

Uskomattoman nopeasti aika vain juoksee. Tänään olemme juhlineet Helmin 3-vuotissynttäreitä. Tai oikeastaan juhlimme niitä jo viikonloppuna ystävien ja sukulaisten kanssa, sillä virallista syntymäpäiväänsä Helmi viettää neuvolassa.

Neuvolatädin mukaan Helmi tulee reippaana neuvolaan ja lähtee helposti yhteistyöhön (kunhan oli ensin saanut siirtää lapsille varatun pöydän mieleiseensä paikkaan). Hän omaa kolmevuotiaalle kuuluvat taidot ja on kasvanut hyvin. Pituutta Helmillä on 99 cm (siis 8,3 cm enemmän kuin vuosi sitten neuvolassa) ja painoa 15,1 kg.

Synttärilahjaksi Helmi sai mm. toivomansa "ponimekon"..

...ja taiteilijan tarvikkeita.

Ponimekosta on moneksi


maanantai 6. marraskuuta 2017

Vauvan unikengät

Helmistä on tullut jo iso tyttö, kuten aiemmassa tekstissäni kerroin. Iso tyttö osaa hoitaa pienempiään, kuten vauvoja.

"Mikä vauvaa itkettää? Onko masu pipi?"
" Oi voi, nyt on vauvalla märkä vaippa. Iso pissi tuli."
"Vaippa haisee ihan kakalta. Tuliko kakka, vauva?"
"Nyt mennään suihkuun. Helmi pesee pyllyn."
"Iltapuuron aika. Saat, vauva, puuroa ja maitoa. Sitten tulee hyvä uni."

Perussanastoa vauvanhoitoon, eikös?

Kuinka monen lapsi sanoo vauvalleen tämän?

"Äläpäs, vauva, nyt potki. Helmi ei saa sinulle unikenkiä jalkaan!"


Kyllä, näet oikein. Meidän Helminkin vauvalla on kampurat. Tässä sen huomaat, kuinka tankokenkien käyttö on osa lapsen elämää. Jopa niin paljon, että sen pitää kuulua toisillekin....

maanantai 16. lokakuuta 2017

Pikapäivitys perusarjen keskeltä - "Helmi on jo iso tyttö"

Blogi on elänyt hiljaiseloa. Uusia kirjoituksia ei ole juurikaan julkaistu, sillä elämämme on jalkojen suhteen (ja muutenkin) ollut hyvin tasaista perusarkea. Nyt on kuitenkin jotain pientä, jota voisimme kertoakin.


Helmi käväisi kesän lopulla kontrollissa. Kohtasimme uuden lääkärin, joka tarkoin jalkoja tarkasteli. Jalat olivat pitäneet asentonsa, kävelykulmat ja askeltaminen on sujuvaa ja jalkojen liikeradat sekä aktiivisesti että passiivisesti ovat kunnossa. Tällä kertaa lääkäri kuitenkin kiinnitti huomiota Helmin varpaiden kipristelyyn. Siihen samaan kipristelyyn, jota varten itse aikaistimme vuosi takaperin kontrollia. Tuolloin asiaan ei puututtu, nyt jalat joutuivat tehosyyniin. Erityisen tarkkaan lääkäri varpaita käänteli ja väänteli. Huoli oli herännyt - voisiko varpaiden kipristely johtua liian tiukoista jänteistä? Varpaat oikenivat, onneksi, passiivisessa pyörittelyssä hyvin, jopa yliojentuivatkin hieman. Ei siis huolta kireydestä. Mietimme myös aistiiko Helmi liian herkästi jalkapohjillaan, minkä vuoksi kipristelee varpaitaan ja kääntää jalkojaan ulkosyrjien varaan kävellessä/seistessä.

Kontrollikäynnillä Helmi ajelututti itseään ukin työpotkulaudalla
Helmi on oppinut uusia taitoja. En ala luettelemaan puhelahjoja, kädentaitoja jne vaan nostan esiin sen, mitä me itse pidämme tärkeänä. Kesän aikana Helmi on oppinut hyppimään tasajalkaa ja seisomaan yhdellä jalalla (horjuen, mutta seisoo kuitenkin). Tasapaino on kehittynyt huimasti ja mitä veikeimmät tanssiliikkeet, hypyt ja pomput näkyvät nykyään onnistuvan. Tanssista onkin tullut Helmin lempipuuhaa.



Tanssin lisäksi Helmi laulaa, ja erityisesti säveltää&sanoittaa kappaleita itse. Repertuaariin kuuluu mm. "Missä on Miina ja Manu-paita?", "Pöntölle tulee pissa" sekä "Häntä heiluu" -biisit. Vanhemmat saavat katsoa tätä mini-Idolsin show'ta illasta toiseen artistin määrätessä tahdin ja taputusten ajankohdan. "Nyt voit taputtaa - ei enää, uusi laulu..."



Tärkein asia lienee kuitenkin lähestyvä kolmen vuoden ikä. Kolme ikävuotta on kampuralapsille "maaginen raja", jonka ylitettyään tankokenkäilyn jatkoista päästään puhumaan muodossa "aletaan miettimään lopetusajankohtaa". Meille kirurgi totesi viimeksi, ettei pitäisi pahana, vaikka kenkäilyä jatkettaisiin lähemmäksi 4 ikävuotta, sillä kenkäily on ollut hyvin ongelmatonta.

Helmin jalat voivat hyvin, mutta koiran jalka on pipi
Me vanhemmat luonnollisestikin odotamme sitä päivää, että voimme järjestää Helmille suuret juhlat, joissa yhdessä ystävien ja suvun kanssa saamme hyvästellä tankokenkähoidon. Samalla toki pohdimme mielessämme, onko kenkähoidon lopettaminen liian aikaista, lähtevätkö kampurat palautumaan kasvun myötä. Sen näkee sitten, turha kai siitä on etukäteen huolehtia. Ennen tankokenkien hyvästeyjuhlia keskitymme kuitenkin juhlistamaan 3-vuotiasta Helmiä ja 100-vuotiasta Suomea. Aika kuluu kyllä nopeaan, muutama vuosi takaperin Helmi oli vielä tuntematon pieni kampuratyttö äidin masussa, nyt reipas "Helmi on jo iso tyttö".


lauantai 22. heinäkuuta 2017

Villaa varpaisiin

Kesä toi tullessaan uudenlaisen ongelman: hautuneet varpaanvälit. Kaksi kesää elimme ilman ongelmia. Varpaat pysyivät terveinä ja voivat hyvin. Tänäkesänä jokin muuttui. Pesimme ja kuivasimme, pesimme ja kuivasimme... Sukkiakin vaihdettiin päivittäin ja joskus jopa vaihtamisen ilosta kahdesti. Ei, hautumat ovat ja pysyvät. Vaikka tankokengät ovat sandaalimaiset, jalka ei kuitenkaan pääse niissä hengittämään normaalisti.





Jalat ovat olleet kipeät. Tyttö itse valittaa ja kertoo jaloissa olevan "pipi". Kävelykin sujuu lähinnä kantapäillä.


Kysäisin TK:sta, pitäisikö käydä näytillä vai jatkanko kotihoidoin. Saimme ajan, kävimme näytillä ja jatkoimme kotihoidoin. Lisäsimme hoitoihin uuden elementin: villan. Ja sehän toimi! Vanhat niksit ovat parempia kuin pussillinen uusia. Siispä kertauksena hoito-ohje. Illalla pesu ja huolellinen kuivaus varpaille. Tarvittaessa jalkoja voi vaikka kylvettääkin lämpimässä vedessä (mutta 2,5-vuotiaan kohdalla se tarkoittaa koko tytön kylvetystä). Yöksi villaa varpaiden väliin ja puhtaat sukat. Villaa voi ostaa apteekista. Aamulla jalkojen pesu ja mahdollisimman paljon paljain jaloin kulkua. Eikä mennyt kauaakaan, kun varpaiden välit näyttivät paremmilta.







Ja sitten onkin hyvä jatkaa kesärientoja!

lauantai 3. kesäkuuta 2017

Tänään muistetaan kampurajalkaisia

Tänään 3.6. vietetään maailman kampurajalkapäivää. En varmaan tietäisi päivästä mitään, jos perheessämme ei yksi jäsen "juhlisi" sitä. Päivä on lääkäri Ignacio Ponsetin syntymäpäivä. Ponseti on ollut maailmanlaajuisesti uranuurtaja kampurajalkojen hoidon kehittäjänä. Helminkin jalat on hoidettu "Ponseti-menetelmällä".
Olen monesti miettinyt, mitä jalat kertoisivat, jos voisivat puhua. Ne kertoisivat erilaisia tarinoita, se on varma. Toiset jalat muistelisivat kävelyä hiekkarannalla, toiset mukavia tai epämukavia kenkiä, joissa ovat olleet. Toisen jalan varpaita olisi puolestaan paleltanut talvipakkasella. Meidän Helmin jalat kertoisivat varmasti vieläkin erilaisemman tarinan, ainakin, jos vertaisi oman ikäluokkansa muihin lapsiin. Ne kertoisivat kipsauksista, akillesjänteiden leikkauksista, tankokengistä, mutta ne olisivat myös hyvin onnelliset ja kiitolliset saamastaan hoidosta ja huolenpidosta.


Helmin jalkarintamalla ei kuulu juurikaan uusia uutisia. Kengät alkavat jälleen käydä pieniksi, joudumme tilaamaan uudet tankokengät. Sen sijaan kenkien käyttö on alkanut aiheuttaa meille vanhemmille päänvaivaa. Helmi osaa ottaa kengät itse pois ja iltaisin, jos uni ei heti tulekaan, on kiva leikki irroittaa kengät ja huutaa "Varpaat vapaana!"

Yksi aamu sängystä löytyi "irtopehmusteet". Onneksi remmipehmusteita tulee aina tuplasti kenkien mukana.

Uhmaikä on iskenyt myrskyn voimalla ennen niin aurinkoiseen ja hyväntuuliseen tyttöön. Aamusta jo vaatteiden valitseminen tuottaa suurta tuskaa, kun itsensä kanssa ei pääse yhteisymmärrykseen haluaako muumi- vai kissamekon päälleen. Myös pieniä "ilkeyksiä" on tyttö oppinut. Silmistä näkee, että uhmassaan hän ne tekee. Kirosanojakin sanavarastoon on löytynyt. Kun kenkä ei asetu jalkaa välittömästi, lentää kenkä nurkkaan "peekele"-sanan vahvistamana. Hassua! Naurattaisi, mutta aina ei jaksa tai pysty, ainakaan Helmin nähden.


Keppiheppailu on päivän sana, Ihaa-Olli on hyvä ratsu

Potkupyöräily on helmistä kivaa, jalat eivät hidasta menoa - ja miksipä hidastaisivat, nehän ovat täysin kunnossa

Ystäväkoiraa tapaamassa


Hassuttelua


Ps. Helmin seikkailuista voit lukea myös SPR Kuopion osaston blogista. 

tiistai 28. helmikuuta 2017

Harvinainen - Ainutlaatuinen

Tänään (28.2.) vietetään harvinaisten sairauksien päivää. Myös kampurajalka luokitellaan harvinaisiin yleisyydestään huolimatta. Saadakseen "harvinais-statuksen" Suomessa tautia saa esiintyä enintään 5 henkilöllä 10 000. Lisätietoa Harvinaisista löydät heidän nettisivuiltaan.



Meidän Harvinaisemme on kasvanut kovaa tahtia. Joulukuussa käydyssä 2-vuotisneuvolassa painoa oli Helmille kertynyt 12,2 kg ja pituutta 90,7 cm. Pitkä ja hoikka tyttö, jatkaa kasvua tasaisesti omalla käyrällään.


Jalkojen suhteen kävimme kontrollissa heti vuoden alussa. Vastassamme oli Helmille uusi kirurgi, joka tutki jalat huolellisesti. Jännitimme hieman etukäteen, mitä toinen lääkäri jaloissa näkee. Jalat olivat kuitenkin kunnossa ja jatkamme elämäämme normaalisti seuraavaa puolivuotiskontrollia odotellessa. Tankokengät ovat unikäytössä.


Loppuvuodesta Helmi aloitti päiväkodin ja yllätyin suuresti, kuinka kivuttomasti kaikki on sujunut. Erityisen positiivisena koin avoimen kiinnostuksen Helmin jalkojen hoitoon. Opetin hoitajat kädestä pitäen laittamaan kengät jalkaan. Helmi puolestaan osaa pitää huolen, että kengät varmasti tulevat unille jalkaan. Unohdin eräänä päivänä tangon päiväkotiin. Illasta en meinannut saada Helmiä unille, sillä "Äiti, tanko puuttuu".


Tankokenkäilyn seuraava haaste lienee uhmaikä, joka on antanut esimakua viimeisten viikkojen aikana. Vielä toistaiseksi kenkien laitto on ollut ongelmatonta. Milloin tulee se päivä, kun niitä ei enää halutakaan jalkaan? Vai tuleeko sellaista päivää laisinkaan?


Ihanaa Harvinaisten päivää kaikille Harvinaisille, ainutlaatuisille!


keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Tasaista arkea - ehkäpä juuri sitä parasta

On kulunut aikaa edellisestä postauksestani. En ole kirjoittanut, sillä ei ole juurikaan mitään kerrottavaa. Tai oikeastaan on paljonkin, mutta kampurarintamalle ei kuulu mitään uutta tai erityistä. Kerron nyt kuitenkin pikaisesti Helmin kuulumisia.

Olemme jatkaneet liikuntasaliharrastustamme. Helmi tykkää kovasti jumpata muiden lasten kanssa.

Hepat ovat niin "nännejä" (=nättejä) ja niitä pitää käydä katsomassa päivittäin.

Joskus reissussa voi käydä näinkin...


Ostimme päiväkotiin puputossut. Tossuja valitessa kiinnitimme huomiota siihen, että pohja on pehmeä ja myötäilee jalkaa. Toisissa tossuissa oli todella kova pohja.

Jalan kasvettua jouduimme ostamaan myös uudet kumpparit...

.. ja lenkkarit. 
Päiväkoti tutustumiset on nyt aloitettu. Helmin oma hoitotäti kävi kotona tutustumassa Helmiin. Samalla treenasimme kenkien pukemista. Helmi esitteli kenkiään innoissaan, sillä huomasi tädin olevan niistä kiinnostunut. Ja tankokengistä puheenollen, ovathan nekin uudet. Nyt jo kokoa 140 (mm).